Keittiöpsykologin poika käy eräässä kerhossa kerran viikossa. Vanhemmat voi olla siellä mukana tai sitten ei. Eräällä viikolla kerho jouduttiin siirtämään toiseen tilaan ja aloitus viivästyi siinä sitten jonkun verran. Kun keittiöpsykologi käveli poikansa kanssa sijaishuonetta kohti ohitse pyyhälsi eräs toinen äiti vauva kantoliinassa ja huikkasi mennessään, että katsoisin vähän hänen kahden vanhemman lapsen peräänsä. Ne kuulemma jäivät sinne huoneeseen. Hänellä olis nyt vähän niin ku kiire, kun on asioita kaupungilla.

Siellähän ne kaksi ja kolmevuotiaat sitten nököttivät, eväät edessään vieraassa tilassa hälinän keskellä. Ryhmän vetäjä ei ollut tullut vielä edes paikalle. Kuten arvata saattaa, tuli äitiä aika pian ikävä... Ryhmän vetäjällä meni iso osa tunnista siihen, että hän sai pidettyä nämä kaksi äidin perään itkevää pienokaista ylipäänsä ryhmätilassa.

Kerhoajan loppupuolella kyseinen äiti palasi takaisin ja keittiöpsykologi ei tietenkään saanut pidettyä suutaan kiinni, vaan ystävällisesti huomautti, että ei ollut ehkä ihan viisasta jättää lapsia sillä tavalla kerhoon. Sitäpaitsi on sovittu, ettei eväitä oteta esille heti alussa, vaan vasta evästauon aikana, ja kaikki muut yrittävät pitää tästä rytmistä kiinni.

Kyseinen äiti selitti siihen, että ei voi muulla tavalla lähteä kerhosta, koska isommat lapset eivät päästä. Ja olihan sovittu myös, että vanhemmat voivat lähteä.

Keittiöpsykologilla alkoi keittää ihan toden teolla kun kotona mietti miten hanurista selitykset olivat. Kyseessä on vapaaehtoisten pitämä kerho, ei mikään päiväkoti. Vanhemmat voi kyllä lähteä - jos lapsi tai lapset ovat siihen valmiita! Kannattaisi ehkä myös vähän miettiä, miksi nämä "vanhemmat", siis kaksi ja kolmevuotiaat, eivät tahdo päästää äitiä lähtemään. Olisikohan äidillä noin niin kuin muutenkin heille vähän liian vähän aikaa?

On varmasti rankkaa olla kolmen pienen lapsen äiti, mutta hei: kukaan ei ole pakottanut tekemään putkeen kolmea lasta. Satun tietämään että kyseisessä perheessä ollaan tietoisia ehkäisyvälineiden olemassaolosta. Ei ole vapaaehtoisten kerhonpitäjien tehtävä huolehtia siitä, että stressaantuneet kotiäidit saavat aikaa käydä kaupungilla. Kerhon vetäjillä ei ole siihen sen enempää koulutusta kuin moraalista velvollisuutta, eikä heille siitä makseta.

Lapset ovat lähtökohtaisesti hyvä ja ihana asia, jota on kannatettava. Mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien muiden on tanssittava niitten pillin mukaan, jotka sattuvat haluamaan enemmän lapsia kuin jaksavat hoitaa.

Keittiöpsykologin neuvo perheenlisäyksen suunnittelijoille: miettikää todella, todella tarkkaan, haluatteko vielä kolmannenkin lapsen.