Keittiöpsykologi ei jaksa ihmisiä, jotka kieltäytyvät, kun kumppani ehdottaa pariterapiaa. Eikö kannattaisi edes yrittää? 

Ystäväni A. esimerkiksi pyysi miestään vuosia pariterapiaan. Parilla ei ollut kolmeen vuoteen minkäänlaista fyysistä intiimiyttä. Riidat ja toistensa ymmärtämättömyys olivat jatkuvia. Vaikeissa asioissa ei päästy puusta pitkään. Nyt kun ero on tosiasia, mies on aivan kuin maailma loppuisi vaimon lähtöön. Valitettavasti hän voi myös katsoa peiliin tässä asiassa. Ehkä olisi kannattanut lähteä sinne pariterapiaan... Asiat eivät nimittäin parisuhteessa muutu, jos niitä ei muuteta.

On kumppanilta valtava osoitus rakkautta ja sitoutumista, jos pyytää toista pariterapiaan. Sillä teolla sanoo: sinä olet minulle niin tärkeä, että olen valmis lähtemään työlääseen ja mahdollisesti kivuliaaseen prosessiin, jotta me kaksi voisimme elää onnellisina yhdessä.

Samalla tavalla on hirveän loukkaavaa, jos kumppani kerta toisensa jälkeen kieltäytyy. Tekemällä niin hän sanoo: sinä et ole minulle niin tärkeä, että olisin valmis ylittämään rajani. Kyseenalaistan mieluummin suhteemme, kuin olen valmis muuttamaan mielipiteitäni.

Siis Keittiöpsykologin neuvo ongelmallisessa parisuhteessa eläville:

Jos kumppanisi ehdottaa sinulle pariterapiaa, mene ja ole onnellinen että kumppanisi on valmis taistelemaan suhteenne puolesta.

(Tai jos et mene, voit ehkä samantien alkaa pakkaamaan.)