Tämänkesäisellä vierailulla edellisen postauksen perheessä sain ihailla todella mahtavia parvekekukkia. Mitä oli tapahtunut? Tuttavani selkä on ollut todella huonossa kunnossa, niin että hän on ollut sairaslomalla ja kärsinyt kovia kipuja. Aviomiehensä oli sitten kieltänyt häneltä kaikki puutarhatyöt - lukuunottamatta kukkien nyppimistä. Ja oli niitä sitten nypittykin!

Tuttavani selkä sairastui liian kauan jatkuneen, liian paljon työnteon ja pitkien terveydellisten ongelmien viimeisenä pisarana. Voisi kuvitella, että kovat kivut ja sairaseläkkeen mahdollistava diagnoosi olisivat riittävä syy päästää irti velvollisuudentunteista kaikenlaista työtä kohtaan. Silti minusta vaikutti siltä, että tätä tärkeämpää tuttavalleni oli miehen antama kielto muihin puutarhatöihin. Siitä hän kertoi moneen otteessen.

Tietenkään pelkkä kieltäminen ei saanut häntä luopumaan töistä. Kieltämistä on hänen kohdallaan yritetty kyllä ennenkin, menestyksettä. Vasta sairastuminen sai hänet tottelemaan kieltoa. Mutta se kielto silti tarvittiin, sairaus ei riittänyt. Niin ihmeellinen on ihmisen, tässä tapauksessa itseltään liikaa vaativan sellaisen, mieli.