Keittiöpsykologilla menee hermot, jos hänelle tarjoillaan aikakauslehtien erikoisnumeroita poikien kasvatuksesta. Keittiöpsykologi tuntee useammankin poikalapsen äidin, jotka ovat huolissaan siitä, etteivät ymmärrä "poikien juttuja". Kun pojat on kuitenkin niin erilaisia, ja kun ei ole ollut omia veljiäkään ja osaako sitä nyt suhtautua oikein ja ja ja... Ja hei, mä voin tuoda sullekin sen lehti x:n numeron, jossa oli erikoisliite pojista! Ei kiitos.

Keittiöpsykologi pyytää kääntämään tilanteen mielikuvituksessa toisinpäin. Mitä ajattelevat tyttölasten isät tyttöjen jutuista? Kahmivatko he lehtiä tyttöjen kasvatuksesta? Tunnustavatko he saunailloissa, etteivät ymmärrä tyttöjen juttuja? Ovatko he tästä peräti huolissaan???

Ei. Eivät he ole. He ajattelevat, että ovat tyttärelleen isänä ja miehenä läsnä. Naisspesifeihin asioihin tyttärellä on äitinsä. Ja he ovat oikeassa.

Siis keittiöpsykologin neuvo poikien äideille: 

Olkaa pojillenne läsnä naisena ja äitinä. Suhtautukaa poikien juttuihin niin kuin naisina suhtaudutte (kunhan ette vähättele tai loukkaa). Meidän ei tarvitse ymmärtää niitä. Sitä varten niillä on isä.

Ps. Ja jos se tekee liikaa töitä ollakseen pojilleen läsnä, niin tiedätte kyllä itse, ettette voi korvata sitä lukemalla aikakauslehtien liitteitä.